Miestenvälisestä seksistä

Noniin. Jos aiemmin käsitellyt aiheet on aiheuttanut omassa päässä aikoinaan jonkinlaisia kysymyksiä niin tässä on kyllä yksi aihe joka hämmensi aika vahvasti: miestenvälinen seksi.  Vaikka eletään herran vuotta 2013 niin homous on silti jotenkin kauhea tabu ja nimenomaan yksi tällainen "guilt tripping"-aihe: homolla tavalla ajattelevat usein itsestään tuntevat syyllisyyttä siitä että tahtovat nussia saman sukupuolen edustajien kanssa. Tai yleensäkin olla ystävyyttä vakavemmassa suhteessa.

Mutta se homoseksi: voiko sitä harrastaa olematta homo tai bi? Voiko siitä nauttia ilman että tuntisi jotakin toista miestä kohtaan? Mikä minä sitten olen jos tämäkin kiinnostaa? Voi, voi ja "ihan sama".

Kuten jo aiemmin on tullut todettua: yleensä nämä ongelmat kehittää ihan itse itselleen - vaikka on kuinka avomielinen ja rennoin fiiliksin niin silti tavallaan ne yhteiskunnan normit aina ajoittain ahdistavat henkisesti nurkkaan, jonka takia sitten syntyy näitä yllämainittuja ajatuksia.

Itse en näe mitään erikoista siinä että miehet harrastavat seksiä keskenään tuntematta tunnetasolla vetoa toisiinsa - tietysti, yleistää ei pidä: kaikki miehet eivät siihen pysty - mutta varoisin vahvasti yleistämästä myöskään toiseen suuntaan, joskus nimittäin olen kuullut väitteitä siitä että miestenvälinen seksi ilman tunteita ei onnistu ja jokainen näin ajatteleva on piinkova homo, living in denial.

Minä olen mies joka harrastaa seksiä miesten kanssa, tai siis olen kiinnostunut harrastamaan. Tähän mennessä miestenvälisestä seksistä on kokemuksia kunnolla yhden miehen kanssa. Kriteerejä tietysti on, joten mitkään anonyymipanot, darkkarit, tunnin tuttavuuden kanssa nussimiset ja yleensäkin "kenen kanssa tahansa paneminen" ei innosta. Sinällään ristiriitaista koska en tosiaan rehellisesti tunne yhtään mitään miehiä kohtaan. Tästä syystä hempeily (pussailu, hierominen, halailu) ei juurikaan innosta, pikemminkin päinvastoin - se jopa on aika iso turn-off.

Mitä sitten itse katson miehessä? Kerran en tunne miehiä kohtaan mitään, niin miten voin olla valikoiva? Lyhykäisesti voisi sanoa että ideaalitilanne olisi jonkinlainen Friends with Benefits-kuvio. Eli samoja asioita arvostan kuin mitä ihmiset arvostaa hyvissä kavereissaan - mutta siihen päälle tietysti se seksipuoli, jossa kriteereinä on se että kyseinen henkilö on top-henkinen ja sopivan avoimella mielellä varustettu.

Vaikeita asioita tällaiset, koska samaan aikaan omaa kriteereitä mutta ei oikein syitä, perusteita, jotakin tartuntapintaa siihen että "millaisen miehen kanssa menisin sänkyyn" - naisten kanssa asia kuitenkin on eri, lähinnä niiden tunteiden takia. Ja monista muista syistä. Naisten kanssa toimiessa huomaa ajattelevansa vahvasti tunteella ja fiiliksellä, miesten kanssa seksiä miettiessä taas yleensä asiaa lähestyy vahvasti järkiperustein: terve, fiksu, luotettava - iso varustuskin on plussaa. Tosiaan, se avoin mieli on vielä isompi plussa.

Pakko myöntää että tämä asia on ehkä itsellekin hieman vielä mysteeri, siis lähinnä se että miltä pohjalta sitä oikeasti tekisi elävässä elämässä päätöksen että "ton kanssa mä haluan nussia". Vai voisiko sellaista tehdä ilman että keskustelee asiasta, käy läpi jotakin listaa ja muutenkin lähestyy asiaa puhtaan analyyttisesti?  Vaikeita asioita tällaiset.

Mutta. Niin. Itsellä se syy näihin haluihin on jonkinlainen hedonistinen halu saada tyydytystä - jotakin mitä ei, vaikka kuin tahtoisi ja yrittäisi, vaan pysty saavuttamaan naisen kanssa. Sellaista reilua ja reipasta panemista. Sen lisäksi se kulli on aito, tunteva elin eikä jokin jellyhöllyvä strappari. Mukavilta nekin tuntuvat, mutta fiilishän niistä puuttuu.

Eipä muuta aiheesta tällä kertaa. Tähän tullaan palaamaan varmasti myöhemmin vielä, vaikkakin blogin aiheet todennäköisesti liikkuvat eniten heterohenkisissä asioissa - mutta joskus vaan tulee se tunne että tekisi mieli saada kunnon rimming ja "oikea kunnon pano" siihen päälle.

Tästä aiheesta ensimmäinen postaus jää nyt hieman torsoksi - osittain tämä oli tällaista itselle keskustelua ja omien ajatusten jäsentelyä. Ei niinkään niistä muille kertomista.